tiistai 29. joulukuuta 2009

Virhelyöntejä

Nopeasti kirjoittaessa virhelyöntien määrä kasvaa kauheasti. Tämän tosiseikan joutui aikoinaan Uuno Turhapuro toteamaan armeijan leivissä. Zervuska haidis!

http://www.youtube.com/watch?v=dF3V4MVBEys


Mystisin tähänastisista rakennusvirheistä on ollut laivan peräpään, eli ahterin vinous. En vieläkään tiedä, mistä virhe johtui tai mitä olin tehnyt epätarkasti. Asentovirhe oli vain pari milliä, mutta kun sen tiesi, ei asian kanssa voinut elää vaan se piti korjata. Ensi töikseni viritin kuvan mukaisen luotilangan kulkemaan laivan keskeltä todetakseni kuinka isosta heitosta oli kyse. Peräosan etummaiseen runkokaareen tein nuppineuloista tähtäimen, jonka avulla asentovirhe oli helppo nähdä. Sahasin pitkittäisrimat poikki, säädin niiden pituutta hieman ja liimasin alapuolelle ylimääräiset tukirimat ettei runko ihan pienestä myrskystä alkaisi notkumaan.




Luotilanka ja nuppineulatähtäin, ennen korjausta




Liimaus





Styyrpuurin puoleista rimaa on pidennetty puolella millimetrillä ja toista on lyhennetty saman verran




Jälkeen



Todennäköisesti perän vinouden olisi voinut kompensoida muullakin tavalla, esim. painamalla villasella tai hiomalla rungon suoraksi myöhemmin. Minä kuitenkin uskon, että pienikin virhe kannattaa korjata mahdollisimman nopeasti, niin välttyy isommilta ongelmilta tulevaisuudessa.




Vaasan nykyinen olemus



Puu on siinäkin mielessä hyvä rakennusmateriaali, että melkein kaiken voi korjata. Kaupasta saa rimaa metrihintaan ja vaneria levyinä. Jos joku kohta on hieman vinossa, niin kohtuullista voimaa käyttämällä voi sen pakottaa oikeaan muotoonsa. Lisäksi balsa ja vaneri tottelevat viilaa ja hiomapaperia pelottavan hyvin.

Runkokaarien yläkulmissa olevat ohennetut tolpat ovat melko hentoja ja lisäävät päänvaivaa katketessaan. Jos kannen rakentaminen ei vaatisi, niin korjaisin tämänkin vasta loppumetreillä. Samaan tapaan kuin jääkiekkolijat laittavat hammaskalustonsa kuntoon vasta uran loputtua, koska tietävät että seuraavan kyynärpäätaklauksen tullessa kivulias ja kallis korjaustyö valuisi veren mukana jäälle. Ja hitto jos ne kultahampaat katoaisivat tappelussa - kullan hintakin kun on niin korkealla..




Lisähommoo



Ai niin, meinasin unohtaa mainita, että piirsin sivun yläreunassa olevan Vaasalaiva-logon itse. Eikös olekin hieno??!



lauantai 12. joulukuuta 2009

Visiitti Tukholmaan

Pakko myöntää, että Tukholmaan saapuminen Joulukuisena maanantaiaamuna jäisen tihkusateen saattelemana hieman rapistaa vallitsevaa mielikuvaa lämminhenkisestä ja trendikkäästä pääkaupungista, jossa kaikki on aina paremmin. Verrattuna aiempiin, kesäisiin kokemuksiin, kaupunki tuntui lähes autiolta ihmisten palatessa väkinäisesti takaisin karuun arkeen pikkujouluisen viikonlopun jälkeen. Eivät ruotsalaisetkaan aina ole iloisia. Hah!!

Ensimmäinen vaikeus museomatkalla oli bussilipun osto keskustasta museolle, sitä kun ei saa kuljettajalta, vaan täytyy ostaa automaatista etukäteen. Mitä helvettiä! Automaatti alkaa kysellä että mikä tai mitkä zonet, kuinka paljon lippua ladataan ja minkä värisen lipun haluat ostaa ja miksi?!! Haluan lipun keskustasta djurgårdeniin, jonne on noin viisi pysäkinväliä!! Oli pakko turvautua turisti-infoon ja hakea sieltä kaksi urpo-turisti-päivälippua joilla saa aivottomana liikkua vuorokauden ajan julkisilla ympäri Tukholmaa kamera kaulassa, tai ilman. Kuinka nöyryyttävää.

Itse museovisiitti oli melko hedelmällinen ja dokumentaatiota tuli kerättyä parinsadan kuvan ja yhden kirjan verran. Upea Vasa oheisnäyttelyineen on todella sykähdyttävä ja siellä olisi voinut viettää helposti koko päivän. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista kun toisen turistilipun haltija menetti mielenkiinnon laivaan reilun tunnin jälkeen ja oli kovin huolestunut ehtiikö käydä tarpeeksi monessa vaatekaupassa. Lopputuloksena ei ehditty shoppailla tarpeeksi, eikä ehditty koluta museotakaan tarpeeksi tarkasti. Tässä kuitenkin muutama otos paikanpäältä:




Koristeltu peräkastelli, joka on tärkeä osa laivaa lähitaistelussa. Peräkastellissa sijaitsee myös upseerien hytit.




Peränäkymää



Muhkea kylki tykkiluukkuineen



Perän koristeita




Mastoja tukevat sivusuunnassa vantit. Vantit kiristetään taljaköysillä, jotka kulkevat silmäpylpyröiden läpi. Tummat silmäpylpyrät ovat alkuperäisiä.



Keulan kaljuuna, eli keulapurjeita hoitavien työtaso, jossa sijaitsee myös laivan miehistön käymälät. Kyljessä kuvia Rooman keisareista, sekä pilkkakuvia Puolalaisista aatelismiehistä. Ruotsi ja Puola kävivät sotaa 1620-luvulla.



Keulakuvan kopio. Leijona pitelee Wasa-suvun vaakunaa.



Sven



Tykkialusta, joiden liikkumista epäiltiin laivan kaatumisen osasyyksi. Yli 300 vuoden epätietoisuuden jälkeen kaikki tykit olivat edelleen tiukasti sidottuida paikoilleen kun hylky löydettiin.


Tykki



Kuninkaallinen telakka aivan linnan kupeessa vuonna 1620.





Koko 390-vuotisen historiansa aikana, Vasa on kulkenut alle tunnin kävelyä vastaavan matkan. Se rakennettiin Kuninkaanlinnan vieressä telakalla, ehti purjehtia Beckholmenin tuntumaan (Viikkarin satamaa vastapäätä) kunnes upposi. Tämänhetkinen sijainti on siis vain muutaman sadan metrin päässä uppoamispaikalta Djurgårdenissa.



Lähes täysillä purjeilla reippaassa sivutuulessa liput liehuen, tykkiluukut auki ja sotilaat kannella. Voi veljet!



Oma rakennushankkeeni on syksyllä saanut väistyä työkiireiden alta, mutta lähiaikoina olisi tarkoitus päästä tekemään kansirakennelmia. Saamistani valokuvista ja kirjan sisällöstä tulee olemaan todella paljon apua kun ulkomuoto alkaa hahmottumaan. Kärsivällisyyttä..

maanantai 12. lokakuuta 2009

Hullarit

Projektin alkumetreiltä lähtien olen suunnitellut jossain vaiheessa hakevani lisämotivaatiota Vasamuseet:ista rapakon takaa. Siihen tarjoutui houkutteleva tilaisuus, kun hulluilla päivillä myytiin Tukholman risteilyjä hintaan 30€/hytti. Tunnin jonottaminen hikistä numerolappua rypistellen tuotti toivotun tuloksen ja viikkarin liput on nyt plakkarissa. Tosin päätimme vähän irroitella ja ottaa ihan A-luokan hytin hintaan 50€. Lähtö Kalle-Kustaan kotimaahan ajoittuu niinkin epäisänmaallisesti kuin itsenäisyyspäivän iltaan. Onkohan laivalla joku erityinen Suomiteema? Esimerkiksi karaokea, viinanjuontia ja tappelua?! Eikun sehän olikin pysyvää ohjelmistoa!! Entä voikohan laivalla katsoa linnanjuhlia töllöstä?! Ennustan, että syön isänmaallisesti lihapullia buffassa ja juon pari talon lonkeroa.

Joulukuun alku on sikäli sopiva ajankohta reissulle, että jos ja kun 50% seurueesta ei jaksa viettää koko päivää museossa niin avautuu Södermalmilla joulushoppailuun hyvät mahdollisuudet. Itse kyllä aion ikuistaa tarkasti jokaikisen yksityiskohdan museossa ja imeä kaiken tiedon joka sinne on piilotettu, vie se sitten koko päivän tai ei. Luulen, että kaikesta dokumentaatiosta on
hyötyä kun laivan näkyviä detaileja alkaa tuhertamaan.

Ai niin, hullareilta jäi mukaan myös parit sukat, Dieselin kalsarit ja Hilfigerin t-paidat.

lauantai 3. lokakuuta 2009

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Referenssejä

Viimeisten viikkojen aikana telakalla on tehty lähinnä valmistelevaa työtä, eli opiskelua, suunnittelua, työkaluhankintaa ja kilpailija-analyysia. Pari päivää sitten löytyi kotimainen pienoismallisivusto www.pienoismallit.net, joka on hyvä saitti kaikille asiasta kiinnostuneille ja etenkin niille, jotka haluavat esitellä valmiita luomuksiaan. Vaikka suuri osa malleista on toisen maailmansodan aikaista sotakalustoa, löytyy sieltä myös puulaivoja.

Tässä pari sivuston kautta löytynyttä mestariteosta:

http://www.pienoismallit.net/galleria/malli_2948/

http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/2bgmo+simo-hms-prince-1670.html

Meikäläisen purkissa on vielä pikkasen hienosäätöä..

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Kirppislöytöjä

Valtterin kirppis Vallilan makasiineilla on todella suosittu ostos- ja ajanvietepaikka viikonloppuisin trendikkäille ja hintatietoisille kaupunkilaisille. Viime viikonloppuna kiersin koko hallin läpi etsien työntömittaa, jolle silloin tällöin olisi käyttöä rakennushommassa. Työkalujen löytämistä helpottaa se tosiseikka, että 98% valtterin tavarasta on naisten vaateita ja rojua myyvät miehet erottuvat hallissa helposti. Työntömittaa ei äkkiseltään myyjillä näkynyt, mutta päätin kuitenkin kysyä vanhalta herralta vakipaikallaan kahvilan vieressä. Hän sanoi, että varmasti jostain löytyy ja lupasi kaivaa minulle sellaisen seuraavaksi viikonlopuksi.

Tänään menin paikanpäälle kyseiseen putiikkiin, jossa harmaaparta oli kuin olikin kaivanut ties mistä työntömitan ja laittanut sen esille muiden tavaroiden eteen, kuin mitalin ikään. Totesin tönärin toimivaksi ja maksoin pyydetyn 15€ sen enempää tinkimättä. Kaipa sen olisi voinut kympilläkin saada, varsinkin kun kirppismyyntiä kokeilleena tiedän, että ihmiseltä joka etsii jotain tiettyä voi pyytää moninkertaisen hinnan. Toisaalta hyvästä palvelusta maksaa mielellään vähän ekstraa. Heppu oli jopa yrittänyt huoltaa työntömittaa rasvaamalla sen liikkuvat osat. Kaverihan ei voinut tietää, että mauseria ei saa rasvata. Pesuhommiksi meni.



työntömitta noniusasteikolla



räjäytyskuva



suorakulma työkaludivarista 1€

lauantai 19. syyskuuta 2009

Telakalla virusepidemia

Vaikka sitä aina kuvittelee, että sisulla ja monipuolisella ruokavaliolla pystyy välttämään perusflunssat, niin pahasti joutuu pettymään. Viisi päivää on kulunut sohvan kulmassa television informaatiotulvaa hämmästellen. Tämän viikon ainoat aktiviteetit ovat olleet jokapäiväiset rauhalliset kävelylenkit makuuniin ja filmtowniin. Kolme elokuvaa päivässä viikon ajan on ollut perustahti, plus uutiset noin neljä kertaa päivässä ja sopiva annos tositeeveetä. Sitkeä Virus on hiljentänyt myös telakkatoiminnan.

Ship Modeling Simplified-kirja saapui odotetusti alle viikossa. Jollain tasolla olen sen selaillut läpi ja sisältö lähinnä hämmentää. Kuvat ovat mustavalkoisia ja käsinpiirrettyjä, mutta informatiivisia. Tässä vaiheessa on mahdotonta tietää, kuinka paljon hyötyä kirjasta tulee olemaan, mutta jokainen pienikin tiedonjyvä tulee varmasti tarpeeseen. Osa ohjeista on amerikkalaisittain sitä tasoa, että veistä pidetään kiinni tylsästä päästä. Toisaalta tietyt detailitason ohjeet tuntuvat todella tarkoilta ja mallikohtaisilta. Luulen että soveltamista joutuu tekemään melkein joka asiassa. Mainittavaa on myös, että englannin kielinen historiikkilaivasanastoni on päässyt hieman ruostumaan.



kirja



Frank Mastini itse teossa





otteita sisällöstä

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Kirjatilaus

Ship modeling simplified-kirja maksaa Akateemisessa kirjakaupassa 44,23€ ja toimitusaika on 2-3 viikkoa, koska hyllyssä niitä ei ole. Amazonista sen saa hintaan 13,57$, eli karvan yli kymmenellä eurolla (mitä *ittua akateeminen?!!). Amazonista tilattuna päälle tulisi postituskulut ja toimitusaika olisi varmaankin pari viikkoa, koska opus lennätettäisiin ison veden yli.

Sen sijaan Englantilainen nettikauppa www.play.com ei peri minkäänlaista toimituskulua Euroopan sisällä, toimitusaika on n. viikko ja hinta on 11,9€. Play.comin valikoimassa on kirjojen lisäksi myös CD:t, DVD:t, pelit, keikkaliput, bändipaidat, elektroniikkaa ja paljon muuta. Kiitos Teemu vinkistä!

Kiitos myös Tapsa74:lle, joka on ensimmäinen virallinen blogini lukija! Hyvä Tapsa, taidat olla myös ainoa..

lauantai 5. syyskuuta 2009

Osaanko vai enkö osaa?

Kutakuinkin 20 tuntia aktiivista askartelua on takanapäin ja laivan muoto alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Kaikki 13 runkokaarta ovat vihdoin kiinni emäpuussa ja juuri oikeassa kulmassa. Hommaa on hidastanut paljolti se, että edellisen kaaren on pitänyt antaa kuivua aina ennen seuraavan liimamista. Levyjen tulee olla suorassa kulmassa pysty-, vaaka- ja pituussuunnassa. Jokaista liimausta varten on pitänyt tehdä paljon valmisteluja, jotta voi olla varma että osa jämähtää juuri oikeaan asentoon.


tukirakennelmia liimausta varten


väliaikaistukia hammastikuista


Alkuvaiheessa tehty perustavaa laatua oleva virhe saattaa johtaa koko homman kariutumiseen myöhemmässä vaiheessa. Tämän tosiasian takia huoli siitä, että osaako liitokset tehdä oikealla tavalla tai onko jokin asia jäänyt huomioimatta asettaa huomattavasti ylimääräisiä paineita urakkaan. Lisäksi projektin edetessä tieto omasta tietämättömyydestä kasvaa koko ajan. Rakennussarjan mukana tullut ohjenippu koostuu lähinnä valmiin laivan piirustuksista, osaluetteloista sekä muutamista huonohkolaatuisista mustavalkokuvista, eikä mitään tarkempia ohjeita tai neuvoja ole siitä, kuinka tietty työvaihe tulisi tehdä. Sen takia olenkin päättänyt ostaa hieman kirjallisuutta aiheesta ennen vaikeita työvaiheita. Tunnin surffailun jälkeen löysin juuri sopivan kirjan: Ship Modeling Simplified - Frank Mastini. Books.google.com-osoitteessa pääsee selailemaan kirjan muutamia sivuja. Kuva 1:n kuvateksti osui ensimmäisenä silmääni. Siinä sanotaan kutakuinkin näin: "Aloittelijan painajainen. Koristeellinen takaosa, rungon jyrkkä muoto ja useampi tykkikansi muodostavat katastrofin ensikertalaiselle". Heh! Kuvan laiva on melko paljon Vasa:n näköinen mutta näyttää jopa hieman simppelimmältä. Välillä meinaa itseltäkin usko hommaan loppua, mutta luotan siihen, että kohtuullisilla käsityötaidoilla varustettu henkilö pystyy urakasta suoriutumaan kunhan vain kaikki tarvittava tieto on omaksuttu etukäteen. Siispä kirjatilaus vetämään..



linjassa ovat


Vaasan ylväs ahteri

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Häntiä ja hiiriongelmia

Rakentaminen on vihdoin lähtenyt hyvää vauhtia käyntiin. Ensimmäisenä tietysti täytyi kasata rakennusalusta, joka oli erittäin tervetullutta lämmittelyä ennen laivaan kajoamista. Alustan pohjana toimii metrin mittainen lastulevy, jonka päälle liimattiin balsapuinen kisko. Päätykappaleet koottiin laserleikatuista vaneripalikoista. Kaikki alustan osat liitettiin yhteen liimalla. Erittäin helppoa.


rakennusalustan kiinteä päätykappale



liikkuva päätykappale säädetään mallikohtaisesti tukemaan keulaa


suora on..


Balsapuuhun ja liimaan liittyy pala nostalgiaa lapsuudestani, koska isoveljeni harrasti ala-asteikäisenä lennokkeja. Ne rakennettiin kaavojen mukaan balsarimoista ja siipirakenteiden päälle pingotettiin neonväristä silkkipaperia. Itsekin taisin jonkun hyttysen tai vastaavan mallin rakentaa ja muistan elävästi liiman tarttumisen sormiin ja sormen liimautumisen juuri pingoitettuun silkkipaperiin tehden reiän keskelle siipeä. Se oli silloin. Nyt sen sijaan on noussut tapetille uusi ongelma, jota vuonna 1991 ei luonnollisesti vielä ollut. Nimittäin ohut kuivunut liimakerros etusormen päässä, joka estää läppärin touch padin toiminnan. Koita siinä nyt feisbuukata ja rakentaa laivaa samaan aikaan!! Toinen veemäinen asia on liiman häntiminen, jota ei olla ratkaistu koko 15-vuotta kestäneen nousukauden aikana. Hitto! Onkohan nämä pelkästään lama-ajan ongelmia, jotka poistuvat itsestään samalla kun vienti alkaa vetää ja paperikoneet taas käynnistyvät?!!

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Telakka

Minulla ei enää ole montaakaan tekosyytä jäljellä projektin aloittamatta jättämiselle, pistäydyin nimittäin kampissa työkaluostoksilla. Kerroin Hobby Pointin ystävälliselle myyjälle, että haluan kaikki mahdolliset tarvikkeet laivan rakentamista varten. Ensimmäisenä kaveri totesi, että tarvitsen ehdottomasti telakan. Hmm, totta, telakallahan ne laivat rakennetaan. Billing Boatsin valikoimasta löytyy rakennussarjoja varten suunniteltu universaali telakkasetuppi, joka toimii rakennusalustana kunnes runko alkaa hahmottua. Telakan (57€) lisäksi välttämättömiä tarvikkeita ovat; rimantaivutuspihdit (7€), balsasaha alumiinisella jiirilaatikolla (22,9€), pienoismalliliima (3,8€), pikaliima (12,4€), skalpelli (4,2€) ja rasiallinen neuloja (7,9€).


Välttämättömimmät tarvikkeet




Telakka


Sen lisäksi, että poistuin paikalta telakan omistajana, sain myyjältä muutaman käytännön vinkin sekä Suomen laivamallien rakentajat ry:n yhteystiedot siltä varalta että tarvitsisin neuvoja oikeilta eksperteiltä. Model Expo 2009-messuilla olen itsekin nähnyt Sulara ry:n kavereiden hienoja laivoja. Silloin en osannut arvatakaan, että tulisin sotkeumaan itsekin moiseen touhuun. Talvella vielä harkitsin vakavasti RC-auton ostamista ja sain jopa raahattua paremman puoliskonikin messuille niitä ihmettelemään. Esillä olevien laivojen lisäksi messuilla oli vaikuttavan kokoinen allas, jossa radio-ohjattavia malleja uitettiin. Mieleeni jäivät etenkin purjeveneet, jotka tuulen voimalla ja servomoottoreilla kääntyvien purjeiden avulla kisailivat keskenään altaassa.

Lisää aiheesta:
http://www.sulara.fi/

http://www.model-expo.com/

perjantai 14. elokuuta 2009

Paketti

Sain kaksi viikkoa sitten ilmoituksen kotiin, että minulle on saapunut paketti ja se on noudettavissa läheisestä Valintatalosta. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, tuttu lähivaltsu toimii matkahuollon toimipisteenä ja matkahuollolla taas on jonkinlainen sopimus TNT:n kanssa. Tämä oli ensimmäinen merkki pitkän hiljaisuuden jälkeen siitä, että visalla maksamani 300€ eivät menneet vähäuskoisia hölmöjä etsiville huijareille, vaikka hetken ehdin jo pelätä pahinta. Kyllä hollantilaisiin voi näköjään luottaa.

Hain paketin lähikaupasta ja ostin samalla maitoa ja banaaneja.
Paketti on metrin mittainen ja näyttää tältä:




Painoa laatikolla on n. 5kg ja sisältö selviää seuraavista otoksista:

tsädäm!



sorvattuja messinkitykkejä ja kuparilankaa



messinkisiä hmm.. osia



pikkuruisia puuplogeja



valikoima naruja köysiksi



liput, purjekankangasta ja pirusti rimaa (eri puulajeja, ei hajuakaan mitä)



laserleikattuja levyjä



lisää levyjä. melko pientä detailia


lisää rimoja, tankoja ja muutama sorvattu puuosa


muovisia koristeosia.


Tutustuttuani tarkemmin laatikon sisältöön, olen täysin varma, että rakennussarja ei ole ainakaan liian valmiiksi pureskeltu. Pahoittelen karkeita kuvia, syksyn lähestyessä alkaa illat jo pimetä eikä hehkulampun valossa kuvat meinaa onnistua. Ratkaisen valaistusongelman myöhemmin. Kerron myöhemmin myös asioita melko lannistavasta kokoamisohjeesta.

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Keskusteluyhteys saavutettu

Sain vihdoin vastauksen kirjoitettuani neljään eri sähköpostiosoitteeseen hollantilaisen firman sivuilla. Kysymykseni olivat melko yksinkertaisia, kuten: "kuinka pitkä on toimitusaika ja onko postitus varmasti ilmainen."

Ystävällisen Berndin vastaus kokonaisuudessaan:
"If you have more questions please ask me?
Met vriendelijke groeten"




perjantai 17. heinäkuuta 2009

Miksi?

Jo useampi päivä kulunut, eivätkä hollantilaiset ole vastanneet kyselyyni. Joko hekin ovat kesälomalla tai sitten ei vaan kiinnosta. Onko taloustaantuma edennyt jo niin pitkälle, ettei haluta enää edes myydä?! "Me on hävitty tää peli", sanoi valmentaja Aimo Nivaska. "Sitäpaitsi vastustajan valmentajalla on ihan helvetin hyvännäkönen muija"..

Miksi juuri Vasa-laiva, kun olisi mahdollisuus ostaa vastaavanlainen, muu rakennussarja suoraan hyllystä? Miksi ylipäätään ihannoida laivaa, joka oli täysin purjehduskelvoton? Koko hankehan oli suuruudenhulluudessaan täysin epäonnistunut 1600-luvulla. Silloinen Ruotsin kuningas halusi isoimman ja komeimman laivan mitä oravannahoilla saa ja hän jopa muutti vaatimuksia vielä rakennusvaiheessa haluten toisen tykkikannen. Tällainen projektinohjaustapa on ollut siis todistetusti olemassa jo satoja vuosia. Voin vain kuvitella kuinka laivasepät vastasivat kuninkaan pyyntöön "selvä!", vaikka ääni päässä sanoi, että ei helvetti koskaan tule onnistumaan! "Mutta kyllähän kuningas tietää kuinka korkea ja hieno laivasta pitää tulla. Onhan hän sentään kuningas, kautta umpiruotsalaisten pussihousujeni!"..

Joka tapauksessa, kuningas Kustaa II Aadolf teki suuren palveluksen jälkipolville teettäessään uppoavan laivan. Ellei laiva olisi uponnut, ei se olisi myöskään säilynyt tähän päivään asti kertoen 1600-luvun merisodankäynnistä, laivanrakennuksesta ja ruotsalaisesta kulttuurista. Hylyn säilymisestä tulee kiittää myös itämeren vähäsuolaista vettä, jossa ei elä puuta ravinnokseen syöviä laivamatoja. Tästä syystä itämeressä on, toisin kuin muualla maailmassa roppakaupalla puisia hylkyjä. Niistä yhden, 1788 uponneen Kronprins Gustaf Adolfin (eri Kusti kuin aiemmin mainittu) hylyn olen itsekin meren pohjassa nähnyt. Sukeltajille tarkoitettu vedenalainen puisto sijaitsee Helsingin vesialueella ja on päässyt Unescon kulttuuriperintölistalle.

Vasa-laivan hylky sen sijaan nostettiin Tukholman edustalta huhtikuussa 1961 oltuaan meren pohjassa yli 330 vuotta. Osittain suomalaisella kalustolla nostettu hylky on nykyään museoitu keskustan tuntumaan. Vierailin viime kesänä Vasamuseet:ssa ensimmäistä kertaa, jolloin jättikokoinen puinen hylky koristeluineen ja irtaimistoineen teki minuun suuren vaikutuksen.

Siksi.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Heikkoa vastatuulta

Kävin eilen uudestaan Hobby Pointissa, kuten lupasin. Pyysin myyjää kertomaan hieman rakennussarjoista, koska en niistä mitään tiennyt. Ystävällinen ja asiantunteva myyjä avasi minulle yksinkertaisemman laivan pakkauksen, joka sisälsi erilaisista eksoottisista puulajikkeista koostuvia rimoja, tankoja ja levyjä. Niistä siis leikataan, liimataan ja hiotaan laivan runko, mastot ja muut puuosat. Lisäksi pakkaukset sisältävät suuren määrän messinkisiä plogeja, heloja ja muita kilistimiä. Purjeet leikataan kankaasta ja narut näyttelevät köysiä. Kysyin rehellistä arviota kuinka ensikertalainen tällaisen homman hanskaa. "Jos on kätevä kaveri, niin eiköhän se suju", sanoi myyjä. Hieman kaverin ilme kuitenkin venähti kun sanoin haluavani juuri Vasa-laivan. "Se on kyllä aika vaikea, ennemminkin kuukausien kuin viikkojen projekti". -Niin pitääkin.

Homman monimutkaisuutta lisäsi myyjän mukaan se, että mallien tanskalainen tehtailija on joutunut saksalaisomistukseen eikä motivaatio mallien valmistamiseen ole ollut viimeaikoina kovin korkealla. Lisäksi laiskat tanskalaiset juovat Tuborgia kesälomalla, joten mallin tilaamiseen menisi vähintään kaksi viikkoa, ehkä kuukausi. Backuppina yritän saada mallin tilattua Hollantilaisesta verkkokaupasta. Lupaavat ilmaisen postituksen TNT:llä ja hintakin on halvempi.



Billing Boats:in sivuilta (http://www.billingboats.com/) löytyi mainoskuva kyseisestä jollasta. Malli ei löytynyt kohdasta "Beginner", "Advanced beginner", eikä "Experienced", vaan otsikon "Expert" alta. Näillä siis mennään..