Virhelyöntejä

Nopeasti kirjoittaessa virhelyöntien määrä kasvaa kauheasti. Tämän tosiseikan joutui aikoinaan Uuno Turhapuro toteamaan armeijan leivissä. Zervuska haidis!

http://www.youtube.com/watch?v=dF3V4MVBEys

Mystisin tähänastisista rakennusvirheistä on ollut laivan peräpään, eli ahterin vinous. En vieläkään tiedä, mistä virhe johtui tai mitä olin tehnyt epätarkasti. Asentovirhe oli vain pari milliä, mutta kun sen tiesi, ei asian kanssa voinut elää vaan se piti korjata. Ensi töikseni viritin kuvan mukaisen luotilangan kulkemaan laivan keskeltä todetakseni kuinka isosta heitosta oli kyse. Peräosan etummaiseen runkokaareen tein nuppineuloista tähtäimen, jonka avulla asentovirhe oli helppo nähdä. Sahasin pitkittäisrimat poikki, säädin niiden pituutta hieman ja liimasin alapuolelle ylimääräiset tukirimat ettei runko ihan pienestä myrskystä alkaisi notkumaan.

Luotilanka ja nuppineulatähtäin, ennen korjausta

Liimaus

Styyrpuurin puoleista rimaa on pidennetty puolella millimetrillä ja toista on lyhennetty saman verran

Jälkeen

Todennäköisesti perän vinouden olisi voinut kompensoida muullakin tavalla, esim. painamalla villasella tai hiomalla rungon suoraksi myöhemmin. Minä kuitenkin uskon, että pienikin virhe kannattaa korjata mahdollisimman nopeasti, niin välttyy isommilta ongelmilta tulevaisuudessa.

Vaasan nykyinen olemus

Puu on siinäkin mielessä hyvä rakennusmateriaali, että melkein kaiken voi korjata. Kaupasta saa rimaa metrihintaan ja vaneria levyinä. Jos joku kohta on hieman vinossa, niin kohtuullista voimaa käyttämällä voi sen pakottaa oikeaan muotoonsa. Lisäksi balsa ja vaneri tottelevat viilaa ja hiomapaperia pelottavan hyvin.

Runkokaarien yläkulmissa olevat ohennetut tolpat ovat melko hentoja ja lisäävät päänvaivaa katketessaan. Jos kannen rakentaminen ei vaatisi, niin korjaisin tämänkin vasta loppumetreillä. Samaan tapaan kuin jääkiekkolijat laittavat hammaskalustonsa kuntoon vasta uran loputtua, koska tietävät että seuraavan kyynärpäätaklauksen tullessa kivulias ja kallis korjaustyö valuisi veren mukana jäälle. Ja hitto jos ne kultahampaat katoaisivat tappelussa - kullan hintakin kun on niin korkealla..

Lisähommoo

Ai niin, meinasin unohtaa mainita, että piirsin sivun yläreunassa olevan Vaasalaiva-logon itse. Eikös olekin hieno??!

Visiitti Tukholmaan

Pakko myöntää, että Tukholmaan saapuminen Joulukuisena maanantaiaamuna jäisen tihkusateen saattelemana hieman rapistaa vallitsevaa mielikuvaa lämminhenkisestä ja trendikkäästä pääkaupungista, jossa kaikki on aina paremmin. Verrattuna aiempiin, kesäisiin kokemuksiin, kaupunki tuntui lähes autiolta ihmisten palatessa väkinäisesti takaisin karuun arkeen pikkujouluisen viikonlopun jälkeen. Eivät ruotsalaisetkaan aina ole iloisia. Hah!!

Ensimmäinen vaikeus museomatkalla oli bussilipun osto keskustasta museolle, sitä kun ei saa kuljettajalta, vaan täytyy ostaa automaatista etukäteen. Mitä helvettiä! Automaatti alkaa kysellä että mikä tai mitkä zonet, kuinka paljon lippua ladataan ja minkä värisen lipun haluat ostaa ja miksi?!! Haluan lipun keskustasta djurgårdeniin, jonne on noin viisi pysäkinväliä!! Oli pakko turvautua turisti-infoon ja hakea sieltä kaksi urpo-turisti-päivälippua joilla saa aivottomana liikkua vuorokauden ajan julkisilla ympäri Tukholmaa kamera kaulassa, tai ilman. Kuinka nöyryyttävää.

Itse museovisiitti oli melko hedelmällinen ja dokumentaatiota tuli kerättyä parinsadan kuvan ja yhden kirjan verran. Upea Vasa oheisnäyttelyineen on todella sykähdyttävä ja siellä olisi voinut viettää helposti koko päivän. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista kun toisen turistilipun haltija menetti mielenkiinnon laivaan reilun tunnin jälkeen ja oli kovin huolestunut ehtiikö käydä tarpeeksi monessa vaatekaupassa. Lopputuloksena ei ehditty shoppailla tarpeeksi, eikä ehditty koluta museotakaan tarpeeksi tarkasti. Tässä kuitenkin muutama otos paikanpäältä:

Koristeltu peräkastelli, joka on tärkeä osa laivaa lähitaistelussa. Peräkastellissa sijaitsee myös upseerien hytit.

Peränäkymää

Muhkea kylki tykkiluukkuineen

Perän koristeita

Mastoja tukevat sivusuunnassa vantit. Vantit kiristetään taljaköysillä, jotka kulkevat silmäpylpyröiden läpi. Tummat silmäpylpyrät ovat alkuperäisiä.

Keulan kaljuuna, eli keulapurjeita hoitavien työtaso, jossa sijaitsee myös laivan miehistön käymälät. Kyljessä kuvia Rooman keisareista, sekä pilkkakuvia Puolalaisista aatelismiehistä. Ruotsi ja Puola kävivät sotaa 1620-luvulla.

Keulakuvan kopio. Leijona pitelee Wasa-suvun vaakunaa.

Sven

Tykkialusta, joiden liikkumista epäiltiin laivan kaatumisen osasyyksi. Yli 300 vuoden epätietoisuuden jälkeen kaikki tykit olivat edelleen tiukasti sidottuida paikoilleen kun hylky löydettiin.

Tykki

Kuninkaallinen telakka aivan linnan kupeessa vuonna 1620.

Koko 390-vuotisen historiansa aikana, Vasa on kulkenut alle tunnin kävelyä vastaavan matkan. Se rakennettiin Kuninkaanlinnan vieressä telakalla, ehti purjehtia Beckholmenin tuntumaan (Viikkarin satamaa vastapäätä) kunnes upposi. Tämänhetkinen sijainti on siis vain muutaman sadan metrin päässä uppoamispaikalta Djurgårdenissa.

Lähes täysillä purjeilla reippaassa sivutuulessa liput liehuen, tykkiluukut auki ja sotilaat kannella. Voi veljet!

Oma rakennushankkeeni on syksyllä saanut väistyä työkiireiden alta, mutta lähiaikoina olisi tarkoitus päästä tekemään kansirakennelmia. Saamistani valokuvista ja kirjan sisällöstä tulee olemaan todella paljon apua kun ulkomuoto alkaa hahmottumaan. Kärsivällisyyttä..