Visiitti Tukholmaan

Pakko myöntää, että Tukholmaan saapuminen Joulukuisena maanantaiaamuna jäisen tihkusateen saattelemana hieman rapistaa vallitsevaa mielikuvaa lämminhenkisestä ja trendikkäästä pääkaupungista, jossa kaikki on aina paremmin. Verrattuna aiempiin, kesäisiin kokemuksiin, kaupunki tuntui lähes autiolta ihmisten palatessa väkinäisesti takaisin karuun arkeen pikkujouluisen viikonlopun jälkeen. Eivät ruotsalaisetkaan aina ole iloisia. Hah!!

Ensimmäinen vaikeus museomatkalla oli bussilipun osto keskustasta museolle, sitä kun ei saa kuljettajalta, vaan täytyy ostaa automaatista etukäteen. Mitä helvettiä! Automaatti alkaa kysellä että mikä tai mitkä zonet, kuinka paljon lippua ladataan ja minkä värisen lipun haluat ostaa ja miksi?!! Haluan lipun keskustasta djurgårdeniin, jonne on noin viisi pysäkinväliä!! Oli pakko turvautua turisti-infoon ja hakea sieltä kaksi urpo-turisti-päivälippua joilla saa aivottomana liikkua vuorokauden ajan julkisilla ympäri Tukholmaa kamera kaulassa, tai ilman. Kuinka nöyryyttävää.

Itse museovisiitti oli melko hedelmällinen ja dokumentaatiota tuli kerättyä parinsadan kuvan ja yhden kirjan verran. Upea Vasa oheisnäyttelyineen on todella sykähdyttävä ja siellä olisi voinut viettää helposti koko päivän. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista kun toisen turistilipun haltija menetti mielenkiinnon laivaan reilun tunnin jälkeen ja oli kovin huolestunut ehtiikö käydä tarpeeksi monessa vaatekaupassa. Lopputuloksena ei ehditty shoppailla tarpeeksi, eikä ehditty koluta museotakaan tarpeeksi tarkasti. Tässä kuitenkin muutama otos paikanpäältä:

Koristeltu peräkastelli, joka on tärkeä osa laivaa lähitaistelussa. Peräkastellissa sijaitsee myös upseerien hytit.

Peränäkymää

Muhkea kylki tykkiluukkuineen

Perän koristeita

Mastoja tukevat sivusuunnassa vantit. Vantit kiristetään taljaköysillä, jotka kulkevat silmäpylpyröiden läpi. Tummat silmäpylpyrät ovat alkuperäisiä.

Keulan kaljuuna, eli keulapurjeita hoitavien työtaso, jossa sijaitsee myös laivan miehistön käymälät. Kyljessä kuvia Rooman keisareista, sekä pilkkakuvia Puolalaisista aatelismiehistä. Ruotsi ja Puola kävivät sotaa 1620-luvulla.

Keulakuvan kopio. Leijona pitelee Wasa-suvun vaakunaa.

Sven

Tykkialusta, joiden liikkumista epäiltiin laivan kaatumisen osasyyksi. Yli 300 vuoden epätietoisuuden jälkeen kaikki tykit olivat edelleen tiukasti sidottuida paikoilleen kun hylky löydettiin.

Tykki

Kuninkaallinen telakka aivan linnan kupeessa vuonna 1620.

Koko 390-vuotisen historiansa aikana, Vasa on kulkenut alle tunnin kävelyä vastaavan matkan. Se rakennettiin Kuninkaanlinnan vieressä telakalla, ehti purjehtia Beckholmenin tuntumaan (Viikkarin satamaa vastapäätä) kunnes upposi. Tämänhetkinen sijainti on siis vain muutaman sadan metrin päässä uppoamispaikalta Djurgårdenissa.

Lähes täysillä purjeilla reippaassa sivutuulessa liput liehuen, tykkiluukut auki ja sotilaat kannella. Voi veljet!

Oma rakennushankkeeni on syksyllä saanut väistyä työkiireiden alta, mutta lähiaikoina olisi tarkoitus päästä tekemään kansirakennelmia. Saamistani valokuvista ja kirjan sisällöstä tulee olemaan todella paljon apua kun ulkomuoto alkaa hahmottumaan. Kärsivällisyyttä..