tiistai 29. joulukuuta 2009

Virhelyöntejä

Nopeasti kirjoittaessa virhelyöntien määrä kasvaa kauheasti. Tämän tosiseikan joutui aikoinaan Uuno Turhapuro toteamaan armeijan leivissä. Zervuska haidis!

http://www.youtube.com/watch?v=dF3V4MVBEys


Mystisin tähänastisista rakennusvirheistä on ollut laivan peräpään, eli ahterin vinous. En vieläkään tiedä, mistä virhe johtui tai mitä olin tehnyt epätarkasti. Asentovirhe oli vain pari milliä, mutta kun sen tiesi, ei asian kanssa voinut elää vaan se piti korjata. Ensi töikseni viritin kuvan mukaisen luotilangan kulkemaan laivan keskeltä todetakseni kuinka isosta heitosta oli kyse. Peräosan etummaiseen runkokaareen tein nuppineuloista tähtäimen, jonka avulla asentovirhe oli helppo nähdä. Sahasin pitkittäisrimat poikki, säädin niiden pituutta hieman ja liimasin alapuolelle ylimääräiset tukirimat ettei runko ihan pienestä myrskystä alkaisi notkumaan.




Luotilanka ja nuppineulatähtäin, ennen korjausta




Liimaus





Styyrpuurin puoleista rimaa on pidennetty puolella millimetrillä ja toista on lyhennetty saman verran




Jälkeen



Todennäköisesti perän vinouden olisi voinut kompensoida muullakin tavalla, esim. painamalla villasella tai hiomalla rungon suoraksi myöhemmin. Minä kuitenkin uskon, että pienikin virhe kannattaa korjata mahdollisimman nopeasti, niin välttyy isommilta ongelmilta tulevaisuudessa.




Vaasan nykyinen olemus



Puu on siinäkin mielessä hyvä rakennusmateriaali, että melkein kaiken voi korjata. Kaupasta saa rimaa metrihintaan ja vaneria levyinä. Jos joku kohta on hieman vinossa, niin kohtuullista voimaa käyttämällä voi sen pakottaa oikeaan muotoonsa. Lisäksi balsa ja vaneri tottelevat viilaa ja hiomapaperia pelottavan hyvin.

Runkokaarien yläkulmissa olevat ohennetut tolpat ovat melko hentoja ja lisäävät päänvaivaa katketessaan. Jos kannen rakentaminen ei vaatisi, niin korjaisin tämänkin vasta loppumetreillä. Samaan tapaan kuin jääkiekkolijat laittavat hammaskalustonsa kuntoon vasta uran loputtua, koska tietävät että seuraavan kyynärpäätaklauksen tullessa kivulias ja kallis korjaustyö valuisi veren mukana jäälle. Ja hitto jos ne kultahampaat katoaisivat tappelussa - kullan hintakin kun on niin korkealla..




Lisähommoo



Ai niin, meinasin unohtaa mainita, että piirsin sivun yläreunassa olevan Vaasalaiva-logon itse. Eikös olekin hieno??!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti